Näytetään tekstit, joissa on tunniste TURKKI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TURKKI. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. tammikuuta 2017

Jos pidät ickendar kebabista, niin näissä canneloneissa löytyy samoja makuja :))

Jauhelihatäytteessä mausteena jeeraa (juustokuminaa) ja cannelonit haudutettu kypsäksi näppärässä tomaattikastikkeessa.
Lisäkkeenä valkosipulinen jogurttikastike.



Tarvikkeet:


  • 2 pkt italiamo pastalevyjä 
Jauhelihatäytteeseen:
  • 700 g jauhelihaa
  • öljyä paistamiseen
  • 1 sipuli kuutioituna
  • 1-2 tl suolaa
  • 2 tl jeeraa
  • 2 tl jauhettua mustapippuria
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 1 dl juustoraastetta täytteeseen

  1. Kuumenna paistinpannulla öljy ja ruskista jauheliha ja sipuli.
  2. Mausta seos ja ota jäähtymään.
  3. Sekoita juustoraaste hieman jäähtyneeseen jauhelihaseokseen.
  4. Levitä pastalevyt pöydälle ja laita jokaisen levyn toiseen päätyyn pari ruokalusikallista jauhelihatäytettä. Rullaa ja siirrä voideltuun paistovuokaan.
  5. Valmista tomaattikastike ja levitä cannelonien pinnalle niin, että kaikki rullat peittyvät kunnolla.
  6. Ripottele pinnalle vielä juustoraaste ja paista 200 asteessa uunin alaosassa noin puolituntia.
  7. Tarjoa kuumana ja kylmän jogurttikastikkeen kanssa.


Tomaattikastikkeeseen:

  • 1 sipuli kuutioituna
  • 25 g voita
  • 1 kg tomaattisosetta
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl jauhettua mustapippuria
  • 2 valkosipulinkynttä

  1. Kuullota sipuli voissa pehmeäksi.
  2. Lisää tomaattisose ja mausta.
  3. Anna hautua noin vartin verran. 
  4. Tarkista mausteiden määrä ja levitä kastike cannelonien päälle.



Pinnalle vielä 1 ½ dl juustoraastetta



Jogurttikastike:


  • 3 dl turkkilaista jogurttia
  • 1 rkl öljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • ½ tl suolaa
  • 1 tl jauhettua mustapippuria



  1. Mittaa jogurtti kulhoon.
  2. Hiero morttelissa valkosipuli,suola,mustapippuri ja öljy tasaiseksi tahnaksi ja sekoita jogurtin joukkoon.
  3. Sekoita ja anna maustua hetki.






Lidlistä löytyi suuria pastalevyjä, joista on näppärää valmistaa canneloneja.

Hinnaltaan ihan kohtuullisia, jotta ei tarvinnut aloittaa tekemään itse. Olen joskus ostanut valmiita canneloni putkia, mutta niitä on ollut jotenkin ikävä täyttää.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jos vain rakastat hunajaa ja reissaat turkkiin, kannattaa kokeilla kennohunaja.

Säästin kaapissa hunajaa herkkuhetkiin, jolloin mahdollisimman moni herkkusuu pääsee maistamaan tuotetta jota ei suomesta saa. Tein pienen sokkotestin parille ystävälle ja kysyin tietävätkö mitä mahdollisesti maistoivat. Ja ystäväni eivät osanneet arvata. Kennohunaja ei juurikaan maistu hunajalle. Rakenne on hyvin sitkeän valuva ja maku sokerisiirappinen mutta ihan mielettömän hyvää.

Ennen Istanbulin reissua luin kennohunajasta ja sen herkullisuudesta. Jotenkin ajatus jäi kalvamaan ja paikanpäällä oli sitten aivan pakko metsästää kauppoja ja puoteja joista saisi kyseistä herkkua.
En törmännyt tähän herkkuun hotelleissa enkä kahviloissa mutta basaareissa tärppäsi.


Maustebasaarin läheisyydessä oli pieni puoti, josta hunajaa saattoi ostaa erikokoisissa rasioissa.
Maistamaan ei päässyt mutta pienellä riskillä ostin kuitenkin.
Istanbulin oppaassa kerrottiin,että kennohunaja ei säilyisi kovin pitkään. Kuitenkin päivämäärät olivat ainakin tälläiselle satunnaiselle reissaajalle ihan sopivat, kyllähän hunajasta pitävä nyt parissa kuukaudessa tuon kokoisen palan herkuttelee.


Hunajakauppa oli hieno, mutta hinnat olivat niin kauheat, ettei tullut kuuloonkaan ostaa tuotetta josta ei ollut takeita.



Kun avasin hunajapaketin, hiljalleen hunaja alkoikin valumaan kennomaisesta rakenteesta ulos.
Ja lusikalla oli helppo raaputtaa loput tarpeen mukaan.
Ihan harmittaa,ettei ollut uskallusta ostaa enempää kuin yksi kenno. Tätä hunajaa voisi laittaa vaikka jäätelön päälle!


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Mitäkö sitten kannatti ostaa kotikeittiöön basaareista? Mitään ihan hömppää ei viitsi kantaa.


Yllä oleva kuva on maailman suurimmasta basaarista. Täällä aika kuluu ja askeleita saa laittaa toisensa perään helposti. Basaari on aivan mielettömän iso ja siellä saattaa jopa eksyä.

Tarjolla on sitten aivan kaikkea. Ihan basaarin edustalta ei kannata ostaa yhtään mitään. Silmät ja korvat kiinni sivusta huuteleville myyjille ja eteenpäin. Löytyy kaikenlaista rihkama kauppiasta ja jalokivikauppiaita,
mattokauppiaita ja laukkua,kenkää jne... jne....

Mutta todelliset ostokset kannattaa käydä tekemässä  Galatan sillan lähistöllä olevassa basaarissa, sieltä löytyy basaari joka on suunnattu enemmänkin paikallisille. Siellä saa ostella ja katsella ihan omassa rauhassa ilman myyjien tuputtamista ja hinnatkin ovat edullisempia huomattavasti.

Esimerkiksi kennohunaja oli jo huokeampaa kuin turistirysissä.




 Lokumia kannattaa maistaa paikan päällä. Tätä herkkua saa kyllä ostettua edullisesti pakattuna, jos haluaa.
Tämä herkku on kuin sitkeää hyytelöä erilaisilla mauilla.
Baklavaa oli ihan joka puolella, pakko kokeilla edes kerran. Tosin hyvin makeaa.


Galatan sillan läheisyydessä olevalta basaarialueelta löytyi muutama meikäläiselle mielenkiintoinen kauppa.
Siellä myytiin kaikkea keittiön tarvikkeita kasareista pannuihin,tyllista pursottimiin ja leivosmuotteihin.
Ihan kaikkea kivaa.  Kuin olisi tullut paikalliseen kokkipuotiin.

Hinnat olivat edulliset. Parhaimmillaan yhdelle tyllalle tuli noin 1 euro hintaa.
Saslik tikut maksoivat myös hieman yli euron kappale. Näissä putiikeissa oli mukava käydä.

Kauppoja tehdessä tinkiminen on tärkeä juttu.
Mitään ei kannata ostaa suoralta kädeltä. Myyjät kaikenlisäksi tykkäävät tinkiä.
Esim. jos aiot ostaa itsellesi vaikkapa 75 liiran lautasen, tarjoa siitä alkuun vaikka 40 liiraa. Myyjä alkaa yleensä laskemaan hintaa ja sinulla on varaa hieman nostaa tarjousta.

Meillä on kauppoja tehty niinkin, että emme ole saaneet sovittua meille sopivaa hintaa, olemme kiittäneet ja lähteneet kävelemään poispäin, myyjä tulee vielä perään ja haluaa tehdä kaupan kuitenkin yleensä summalle jonka olet tarjonnut. Ja kas - hyvä kauppa tehtiin taas, yleensä toimii.




Teetä ostimme ja erilaisia tietenkin.
Liptonin tee oli edullinen, 1 kg pussi maksi 20 liiraa eli huomattavasti halvemmalla hinnalla kuin suomessa.
Ja riittää pitkäksi aikaa runsaammallekin käyttäjälle.
Paikallisissa marketeissa hinnat ovat halvat ja pakkauskoko yleensä suurempi.




Mausteita ostimme useammastakin paikasta mutta Eminönüsta löytyi halvempi ja paikallisille suunnattu basaari. Ostin mm.kardemummaa,chilejä,paikallisia maustesekoituksia ja pippureita.
Sahramia ei kannata juurikaan ostaa, sitä saa suomestakin ja mielestäni halvemmalla hinnalla ja 100 % varmuudella saat sahramia. Täällä on hyvin paljon kauppiaita jotka kyllä myyvät ihan höpö höpö sahrameita   tietämättömälle.



Ja hunaja!!
Näitä on maisteltu ja herkullisia ovat olleet.
Hunaja ei ole edullista, mutta kannattaa ainakin maistaa. Kennohunaja on turkkilaisen jogurtin kanssa todella hyvää.



Ja mausteita riittää.
Tällä hetkellä sai 1 eurolla 3,17 liiraa.
Kurssi vaihtelee päivittäin. Suuressa basaarissa oli parhaat kurssit.

Löytyi kaikki mahdolliset pippurit, maustesekoitukset,chilit ja monia erilaisia sahrameita.

Tämä kuva on otettu maustebasaarin alkupäästä jossa hinnat ovat aina kalliimmat kuin pitemmällä basaareissa.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Pitkän hiljaisuuden rikkoi herkullinen makumatka istanbuliin. Aina vaan yhtä upea kokemus.

Basaari.

Jos jonkinlaista tarjontaa erilaisista kahvi-ja teelaaduista.
Täältä oli mahdollisuus ostaa erilaisia sekoituksia ihan oman maun mukaan.
Täällä on kyllä osattu tehdä turistille kojut hyvin houkutteleviksi.



Ja tätä herkkuahan ei suomesta vielä saa kuin turkkilaisista ravintoloista.
Maku on mukavan pehmeä ja mieto. Soisin tämän oluen kyllä ihan alkon listoille suomeen.



Lähes aina ruokailun yhteydessä tarjoiltiin hyvää turkkilaista leipää, joka oli taidokkaasti valmistettu ja me ristimme sen omissa piireissämme "kupla leiväksi".






Tarjontaa oli tuoreesta kalasta paljon.
Harmitti tietysti,  ettei ollut mahdollisuutta
ostaa ja valmistaa itse.
Joten ravintolaan maistamaan tuoreita anjoviksia ja basseja.





Ja innokas kauppias esitteli mielellään
tuotteitaan.
Myyjän kädessä olevaa kampelaa myytiin ravintoloissa, ei vaan tullut kokeiltua.

Herkkujen ystävän taivas.


Yksi suurimmista makuelämyksistä oli kennohunaja, jota myytiin basaareissa ja jopa ihan omissa pienissä myymälöissä. Kennohunaja oli hyvin kallista mutta todella herkullista. Tästä muumälästä emme ostaneet kyseistä hunajaa hinnan vuoksi. Myyjä ei myöskään "halunnut" ymmärtää, kun utelimme kauanko hunaja säilyy eli parasta ennen päivää. Toisessa myymälässä hieman turistirysistä poispäin, saimme paljon edullisemmin kyseistä hunajaa ja myös tietoa säilyvyydestä.
Eli kennohunaja olisi maksanut tässä myymälässä vähän yli 800 turkin liiraa eli noin 300 euroa. Kallista.




 Tämä on tyypillinen mesetarjotin.
Lautasella on kaikkea mahdollista,hummuksesta viininlehtikääryleisiin ja salaatteihin.
Näillä herkuttelija saa tuntumaa hyviin makuihin. Tässä lautasessa on vain kasvisruokia mutta saatavilla on lihaisia ja kalaisia meselautasiakin.
Maut eivät jätä koskaan kylmäksi. On ihan pakko suositella.
Turkki on kyllä ihan kasvisruokailijan paratiisi.


Paikallinen pippuripihvi.
Monesti pääruokia tilatessa saa sekä pilahvia että ranskalaisia samaan annokseen.
Ja vihanneksia on paljon joka ruuan yhteydessä.












Hauska mixaus kala ja liharuuasta.
Tarjottimella erilaisia kaloja 3-4 laatua, sekä lihoja 3-4 eri makua.
Idea oli ravintolalta hyvä. Mietimme mitä haluaisimme syödä,tarjoilija ehdotti, että kokeilisimme hieman kaikkea paikallista ja näinhän me teimme. Kannatti.
Anjovista,bassia, kebabbia, lammasta, nautaa jne..... Pintakerroksen alta löytyi vielä vihannespeti.


Turkkilainen kahvi.
Hyvin pieni annos sakeaa kahvia, kuin kotimaista pannukahvia valmistettuna hyvin hienoksi jauhetusta kahvista. Maku oli pehmeä, mutta itse kahvia oli hyvin vähän.
Kahvi tarjoiltiin aina reilun vesilasin kanssa. Monet ravintoloitsijat tarjoilivat lokumia kahvin kanssa eli paikallisia makeisia.






Ihania myymälöitä,joissa oli kaupan erilaisia leivonnaisia ja kakkuja.
Näitä kauppoja oli vaikea ohittaa.
Valikoimat olivat valtavat ja niin oli kyllä myös leivonnaisten koko.
Mastiksia käytettiin jäätelöissä ja leivoksissa paljon, se teki tuotteiden rakenteesta hieman venyvän tai sitkeämmän.











Ruokalistoilla oli paljon erilaisia patoja.
Ja annoskoko oli aina sellainen,ettei tarvinnut miettiä jäikö nälkä vai ei.


torstai 4. helmikuuta 2016

Yhdessä tekeminen on hauskaa ja palkitsevaa.

Meillä tuli pieni kaipuu turkkilaisiin makuihin,joista saimme nauttia reilu puoli vuotta sitten istanbulissa.
Niimpä teimme yhteisvoimin paljon erilaisia mesejä eli alkuruokia ja pikku naposteltavia.
Mausteina chiliä,jogurttia,valkosipulia ja sumakkia. Mausteisia lihapullia teimme kokonaan ilman jauhoja.
Ja mikä parasta, pöydässämme oli hyvin paljon erilaisia kasvisruokia.


Tuumasta toimeen ja etsimme yhdessä Istanbulin makuja-kirjasta jokaisen mieleen sopivia ruokia. Joitakin ohjeita hieman muutellen ja ohjeita muuten orjallisesti noudattaen.
Oli mukavaa tehdä ruokaa koko ruokaseurueen kanssa yhdessä,näin saatiin paljon erilaisia makuja ja jokaiselle löytyi sopivaa syötävää.


Ja nämä työvälineet tulivat hyvin tutuiksi valmistellessa turkkilaisia ruokia.
Useissa ohjeissa morttelissa murskattiin ja hierottiin öljy,merisuola ja valkosipuli tasaiseksi tahnaksi ennen lisäämistä ruokaan.
Ja täytyy sanoa että kyllä kannatti.
Papusalaatti oli ihan ehdoton herkku.
Yksinkertainen valmistaa ja hyvät raaka-aineet.
Ja seuraavanakin päivänä maut olivat kohdallaan.
Salaatissa oli pääasiassa musta papuja, kidneypapuja,oliiveja ja punasipuli



Papusalaatti 4;lle:

  • 1 prk kidneypapuja
  • 1 prk musta papuja
  • ½ pieni tuorekurkku
  • 4 rkl vihreitä oliiveja puolitettuina
  • 1 rkl kapriksia
  • 1 pieni punasipuli viipaleina
  • 1 mieto chili viipaleina
  • 4 rkl vihreitä oliiveja puolitettuina
  • 1 rkl kapriksia
  • 1 pieni punasipuli viipaleina
  • 1 mieto chili viipaleina



  1. Valmistus on helppo.
  2. Kasvikset viipaloidaan ja yhdistetään kulhoon.
  3. Kastikkeen ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään salaatin joukkoon.
  4. Annetaan maustua jääkaapissa noin puoli tuntia.



Kastikkeeseen:



    • 4 rkl oliiviöljyä
    • ½ sitruunanmehu
    • 2 rkl granaattiomenaa
    • 1 tl hunajaa
    • ripaus merisuolaa ja jauhettua mustapippuria


    1. Valmistus on helppo.
    2. Kasvikset viipaloidaan ja yhdistetään kulhoon.
    3. Kastikkeen ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään salaatin joukkoon.
    4. Annetaan maustua jääkaapissa noin puoli tuntia.

    Turkkilaiset lihapullat oli herkullisia.
    Teimme nämä ilman leipää tai korppujauhoja ja paistoimme ne uunissa,joten pysyivät hyvin vielä koossakin.









    Lihapullat eli köftet:


    • 2 valkosipulinkynttä ja ½ rkl merisuolaa hienonnetaan morttelissa tahnaksi
    • 500 g jauhelihaa
    • 1 sipuli kuutioituna
    • 2 kananmunaa
    • ½ rkl jeeraa eli juustokuminaa
    • 1 punainen paprika pieninä kuutioina
    • 1 tl maustepippuria
    • 4 rkl tuoretta persiljasilppua



    1. Hienonna morttelissa valkosipuli ja merisuola.
    2. Sekoita jauhelihan joukkoon kuutioitu paprika ja sipuli,valkosipuliseos ja munat.
    3. Mausta jauhelihataikina ja sekoita hyvin tasaiseksi.
    4. Siirrä taikina hetkeksi jääkaappiin jotta maut tasaantuvat.
    5. Voitele öljyllä tai voilla paistovuoka ja kostuta kädet öljyssä. Pyörittele massasta suuria lihapullia ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pullat ovat saaneet kauniin värin. Seoksesta saadaan noin 8 suurta lihapullaa.





    Kirsikkatomaattisalaatti:

    • 1 pieni rasia kirsikkatomaatteja ( noin 20 kappaletta)
    • 4 rkl paksua turkkilaista jogurttia
    • 3 rkl oliiviöljyä
    • 1 rkl valkoviinietikkaa
    • 1 rkl sumakkia
    • ripaus suolaa ja jauhettua mustapippuria
    1. Huuhtele ja puolita kirsikkatomaatit.
    2. Lisää jogurtin joukkoon mausteet ja sekoita.
    3. Sekoita jogurtin joukkoon tomaatit ja sekoita. Ripottele salaatin pinnalle sumakkia ja tarjoile kylmänä.


    Lihapullille valmistettiin mausteinen tomaattikastike ja mikä mukavinta,siinäkään ei ole käytetty minkäänlaisia suurustuksia.Joten sopii jauhottomaan ruokavalioon erinomaisesti.

    Mausteinen tomaattikastike:

    • 400 g kypsiä tomaatteja kuutioina
    • 4 rkl oliiviöljyä
    • 1 sipuli kuutioituna
    • 3 valkosipulinkynttä kuutioituna
    • 1 rkl tomaattipyrettä
    • 1 rkl paprikatahnaa
    • ½ tl chiliä
    • 2 ½ dl vettä

    1. Kuullota kuutioitu tomaatti ja sipuli öljyssä.
    2. Lisää joukkoon tomaattipyre ja paprikatahna ja sekoita.
    3. Lisää vesi ja mausteet.
    4. Anna kastikkeen hautua rauhassa noin 20 minuuttia.
    5. Tarjoile kuumana lihapullille.



    Kurkkudippi on tyypillinen turkkilainen lisäke. 
    Oleellisinta on muistaa siivilöidä tai puristella kurkkuraasteesta ylimääräinen neste pois,jotta dipistä ei tulisi vetistä.

    Kurkkudippi:

    • 1 tuorekurkku ja  1 rkl suolaa
    • 3 valkosipulinkynttä ja ½ tl merisuolaa
    • 4 rkl oliiviöljyä 
    • 500 g paksua turkkilaista jogurttia
    • ripaus jauhettua mustapippuria
    1. Kuori tuorekurkku ja sekoita suola joukkoon. Siirrä kurkkuraaste siivilään ja laita pieni paino raasteen päälle.Näin ylimääräinen neste valuu parhaiten pois raasteesta ja vältetään vetinen dippi.
    2. Mittaa mortteliin valkosipulinkynnet ja merisuola. Hiero seos hienoksi tahnaksi.
    3. Sekoita jogurtin joukkoon valkosipuliseos ja mausteet. 
    4. Yhdistä hyvin puristeltu kurkkuraaste ja jogurtti keskenään. Anna maustua hetki jääkaapissa ja tarjoa kylmänä.

    perjantai 26. kesäkuuta 2015

    Reissukertomus Istanbulista. Matkareittejä, nähtävyyksiä, herkkuhetkiä ja kohokohtia.

    Istanbulin reissu kaikkine kokemuksineen,aamusta iltaan ja lentokoneesta metroon....

    8.6. – 12.6.2015



    Menomatka 8.6.
    Kellonaika
    Tapahtuma
    Hinta
    10:00
    Automatka lentokentälle alkaa

    11:00
    Perillä Flypark.fi:n parkkialueella, 5 vrk kesäalennus -25%
    29,25
    11:45
    Turvatarkastuksen läpi kansainväliselle vesille

    12:20
    Boarding eli koneeseen nousu alkaa

    13:05
    Lento lähtee Istanbuliin

    16:35
    Lento laskeutuu Istanbuliin

    17:30
    Junalla ja raitiovaunulla Istanbulin Sultanahmetiin


    tai taxilla hotellille
    60 TL , noin 21€
    18:30
    Sisään kirjautuminen Hotel Historiaan

    19:30
    lähiseutuun tutustumista Sultanahmetisssa

    20:30
    aurinko laskee Istanbulissa


    Säätila Istanbulissa 8.6.- 12.6.
    Istanbulissa tsekattavia nähtävyyksiä
    Kaupunginosa
    Kohde
    Hinta
    Sultanahmet
    Sininen Moskeija
    -
    Sultanahmet
    Hagia Sofia
    10€ /henkilö
    Beyoglu
    Galatan torni
    8,5 € /henkilö
    Sultanahmet
    Vesisäiliöt – Yerabatan Sarnici
    6,5 € /henkilö
    Bosporinsalmi
    Kultainen Sarvi – Bosporinsalmi risteily
    10€ /henkilö









    Paluumatka 12.6.
    Klo
    Tapahtuma
    hinta
    11:00
    Lähtö hotellista

    11:36
    Lentokentällä

    12:40
    Turvatarkastusten läpi kansainvälisille vesille

    13:30
    Boarding eli koneeseen nousu alkaa

    14:00
    Turkish Airlinesin lento Suomeen lähtee

    17:25
    Lento laskeutuu Helsinkiin

    19:30
    Kotona


    Puhelu- ja tekstarihinnat
    Puhelinoperaattori
    Puhelu €/min
    Puhelu vastotto €/min
    Tekstiviestit
    Data € /megatavu
    Saunalahti
    2,99
    0,99
    0,29
    0,29
    DNA
    2,64
    1,07
    0,285
    11,17
    Sonera
    0,86*2 = 1,72
    0,26*2 = 0,52
    0,29
    enint. 14,10€ päivässä (50 megatavua)

    Maista KAYMAKI –hunajakennoa vesipuhvelinmaitokermalla
    OK, mutta en ole varma mitä tuli maistettua.
    8.6. maanantai
    Matkaaminen Istanbuliin klo 10 – 19.
    Veimme auton netin kautta etukäteen varatulle Flypark.fi:n parkkipaikalle. Kesätarjouksen kanssa 5 vuorokautta maksoi 29,25 euroa. Sieltä meidät vei ystävällinen nuori mies minibussilla lentokentälle. Matka kesti 5 minuuttia. Lentokentällä toiminta sujui nopeasti, sillä olimme jo sunnuntaina buukanneet netin kautta istuinpaikat itsellemme koneeseen. Kävelimme siis suoraan turvatarkastukseen, koska meillä oli mukana pelkästään käsimatkatavarat. Tarkastuksesta selvittyämme etsimme lähtöportin ja hengailimme hetken käytävillä. Porukka osti pienet mutta kallishintaiset kahvit leivoksineen odotellessa.
    Lento sujui ongelmitta. Turkish Airlinesin koneessa oli jokaiselle oma kosketusnäyttö edessäolevaan istuimeen kiinnitettynä. Siitä oli hyvä katsella elokuvia tai seurata lennon edistymistä. Loppumatkasta siitä näki jopa mille hihnalle matkatavarat tulevat kohdekentällä. Ruuat olivat huomattavasti tasokkaammat ja maukkaammat kuin ison kotimaisen lentoyhtiön vastaavat. Juomia sai tilata vapaasti ilman alkoholirajoitusta. Kaikki kuuluu hintaan!
    Perillä Atatürkin lentokentällä meni hieman hakemiseksi ennen kuin osasimme sieltä ulos. Vastassa oli passintarkastus ja taxfree-myymälä. Ostimme sieltä tupakkaa ja alkoholia tuliaisiksi, koska ne ovat kuulemma maissa vielä kalliimpia. Litran Chivas Regalkin maksoi 29,50€.
    Taksin saaminen oli helppoa, sillä keltaisia takseja tuli solkenaan lentokenttärakennuksen eteen. Matka hotellille maksoi noin 44, 52 liiraa. Taksikuski otti antamani 50 liiran setelin auliisti vastaan eikä antanut vaihtorahaa.
    Perillä hotellilla olimme klo 19 tienoissa. Siellä portieeri tiesi odottaa meitä jo, koska kysyi ensimmäiseksi ”Mister "Matti Meikäläinen"?”. Olin etukäteen sähköpostitse varmistanut, että kaikki on hotellilla kunnossa. Ensimmäinen majoitus-varauksemmehan meni mönkään, sillä 2 viikkoa sitten tein samanlaisen sähköpostikyselyn majapaikalle. Sieltä tuli vastaukseksi, että koko apartomentos oli palanut juuri 2 päivää aiemmin. Onneksi oli aikaa etsiä uusi majapaikka. Se löytyikin helposti eBookersin kautta. eBookers vaikuttaa olevan hieman halvempi kuin Booking.com. Teimme edellisen Rooman matkankin eBookersin kautta näköjään. Tosin tuli nyttemmin mieleen, että voisiko hotelleilta pyytää tarjoukset majoituksesta ilman välikäsiä? Sähköpostihan toimii aina.
    Heitimme matkatavarat hotellihuoneeseen ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Etenimme noin 50 metriä kadulla, kun vastaamme tuli ensimmäisen ravintolan sisäänheittäjä. Ei aikaakaan, kun jo oltiin pöydässä istumassa ja tilaamassa ruokaa. Parin tunnin istuskelun jälkeen pääsimme jatkamaan kylläisinä matkaa. Kävimme läheisessä Arasta basaarissa ja tutustumassa aukioon, jonka toisella laidalla oli Sininin Moskeija ja toisella Hagia Sofia –kirkko. Molemmat olivat tosi komeita yövalaistuksessa.
    Pääsimme nukkumaan puolilta öin.
    9.6. tiistai


    Tutustuminen Sultanahmetiin. Sininen Moskeija ja Hagia Sofia.
    Heräsimme klo 8. Teimme niin joka aamu. Sitten alas aamiaiselle. Vastassa oli pieni puutarha ulkosalla ja kissanpoikanen, joka leikki kaikella mahdollisella. Kissoja tuntuu olevan näillä seuduilla jokaisessa ravintolassa ja kolossa. Onneksi pidämme kissoista ja ne meistä. Kissat antoivat mielellään rapsuttaa ja silittää itseään.
    Aamiaisen jälkeen ei kun menoksi. Kiersimme Sinisen Moskeijan toiselta puolen. Rakennuksen kadun varressa olivat sekalaisessa kunnossa. Osa oli uusittu, mutta suuri osa oli myös röttelökuntoisia. Sinisen Moskeijan toiselta
    puolen löytyi muinainen Hippodromi. Se tosin oli muutettu isolta osin puistoksi. Lopulta ajauduimme sisään Siniseen Moskeijaan. Naisten piti lainata pään peittävää huivia päästäkseen sisään. Kaikkien meidän piti riisua kengät ja laittaa ne pusseihin. Sen jälkeen pääsimme astelemaan pyhässä paikassa. Paikka oli iso, mutta jotenkin koruton verrattuna esimerkiksi Rooman kirkkoihin. Tosin koristelu hakkasi silti mennen tullen suomalaiset luterilaiset kirkot.
    Seuraavaksi oli helppo ajautua Hagia Sofia –kirkkoon. Siellä oli enemmän koristelua ja nähtävää. Islamin tunnukset oli ruuvattu isoin tauluin jokaiseen kirkkosalin nurkkaan. Hagia Sofian menettäminen on ollut kristikunnan suurin tappio islamilaisille.
    Kävimme välillä hieman lepäilemässä hotellilla ja sen jälkeen lähdimme etsimään suurta basaaria. Se löytyikin noin kilometrin päästä. Eipä paljon keretty sisällä liikkua, kun jo meidät kopattiin käytävältä kaupantekoon. Hetken jutustelun jälkeen meille tarjottiin omenateetä. Tavaroita esiteltiin vilkkaasti. Naiset innostuivat vesipiipuista. Siellä oli myös hienoja tee- ja kahviastiastoja. Ei aikaakaan, kun jo oltiin tinkimässä hintaa. Lopulta pääsimme sopuun. Meille pakattiin mukaan 2 vesipiippua ja kahviastiasto. Näin jälkiviisaana, meidän olisi pitänyt lykätä basaarikeikkaa parilla päivällä, jotta olisimme tutustuneet paikalliseen hintatasoon edes jollain lailla etukäteen. Nyt taisimme kyllä maksaa ylimääräistä hieman. Noh, kaupanteko oli kuitenkin mukavaa ja saimme hienoja ja epätavallisia tuliaisia kotiin viemiseksi
    Ainiin, tilasimme iltaristeilyn Hagia Sofian edustalta. Niinpä meidän oli mentävä klo 18:30 :ksi samalle paikalle. Siellä on monta muutakin turistia odottamassa. Vähän vajaa seitsemän meidät sitten johdettiin Marmara-meren rantaan. Siellä odotti pieni risteilylaiva. Risteily kesti vähän yli 2 tuntia. Kävimme pienen piston verran Kultainen Sarvi –lahdella. Siellä oli uskomaton määrä erikokoisia laivoja ja aluksia koko ajan liikkeessä johonkin suuntaan. Ihme, ettei kolareita sattunut. Sitten risteilimme pohjoiseen Bosporinsalmea pitkin alittaen kuuluisan Bosporinsillan, joka yhdistää Euroopan ja Aasian. Paluumatkan aikana pimeni. Bosporinsiltakin alkoi loistaa erilaisissa väreissä. Turkkilaiset olivat tehneet siitäkin valoshown. Yläkannella maisemia ihastellessani tapasin uzbekistanilaisen perheen.
    Maihin tullessa meillä oli jo melkoinen nälkä. Vastaan tuli senegalilainen, joka sai houkuteltua meidät kattoterassille syömään. Hän johdatti meidät melkoiseen rötisköön, joka sijaitsi noin 5:nnessä kerroksessa. Terassi oli kyhätty vanhoista laminaateista ja pellistä. Mutta, kyllä, terassilta avautui hieno näköala Marmaramerelle. Sini ja Tony hieman kummastelivat rohkeuttamme lähteä syömään tällaiseen paikkaan. Niin mekin. Mutta silti tilasimme listalta mitä ihmeellisempiä ruokia. Juomaksi valitsin ayranin. Se vaikutti olevan lähinnä piimää. Siltä se ainakin maistui. Rohkeasti söimme kaiken mitä eteen tuotiin.
    10.6. keskiviikko



    Tutustuminen Istiklal Caddesiin. Galatan torni, Istiklal Caddes, Galatan silta ja maustetori.
    Aamiaisen jälkeen menimme lähimmälle metroasemalle. Tutustuimme siellä miten julkinen liikenne toimii. Kaikilla metroasemilla on Jeton-automaatteja, joista voi ostaa 4 liiran hintaisen punaisen Jeton-poletin. Jeton-automaattiin kävivät kolikot ja setelit aina 20 liiraan asti. Yhdellä Jetonilla pääsi laiturialueelle ja suorittamaan yhden matkan raitiovaunulla tai junalla. Jos matka vaati vaihtamaan toiseen junaan tai raitiovaunulinjaan, niin joudut ostamaan uuden Jetonin, jotta pääset eteenpäin. Tämänkin takia meidän olisi kannattanut hankkia ihan heti aluksi Istanbulkartit. Istanbulkart on elektroninen kortti, jolle voi ladata enemmänkin rahaa. Korttia vilautetaan kulkuautomaatin edessä ja siten pääsee laiturialueelle matkantekoon. Kulkuautomaatti veloittaa matkasta vain 3 liiraa, joten Istanbulkartilla pääsee noin 25% halvemmalla kulkemaan. Ennenkaikkea se on kätevämpi tapa matkustaa, kun ei tarvitse olla sölköttämässä rahaa Jeton-automaattiin jokaisen kulkuvälineen vaihdon takia.
    Ajoimme T1-linjan raitsikalla Eminönüün, vaikka piti mennä Galata-sillan yli Karaköyhin saakka. No, pian tuli Kabatasiin menevä raitsikka, joka vei meidät sillan yli. Karaköystä lähdimme kapuamaan jyrkkää katua pitkin kohti Galatan tornia. Matkalla törmäsimme varsinaiseen rautakauppa-katuun. Jokainen paikka oli täynnä kaupustelijoita, jotka kauppasivat LVI-tuotteita, sähkökaapeleita, muttereita, työkaluja ja kaikkea mahdollista mitä normaalista K-Raudasta löytyy.
    Kapusimme jyrkkää ja kapeaa rinnekatua vähitellen ylöspäin. Uskomatonta, että sielläkin ajeltiin autoilla. Koko ajan sai väistellä. Niillä on pakko olla sitkeät hyvin vääntävät moottorit. Lopulta tulimme Galata-tornin juurelle. Titta sanoi, että tuonne hän ei ainakaan kiipeä. Onneksi sisältä löytyi hissit. Ostimme liput, joilla pääsimme ylös näköaloja katsomaan. Huikeat ne olivatkin, vaikka ilma oli hieman utuinen.
    Galata-tornilta jatkoimme katua alaspäin. Jälkeen päin jouduin myöntämään, että lähdimme sittenkin hieman väärään suuntaan, koska emme osuneet Istiklal Caddesille heti. Tulimme vilkasliikenteisen kadun varteen. Sieltä löytyi Sishanen metroasema. Ostin katukauppiaalta vehnärinkelin, joka oli pyöritelty joissain pähkinöissä. Se maksoi liiran. Kävelimme hetken vielä vilkasliikenteistä katua myöten, kunnes keksin viedä meidät ylemmäs rinnakkaiskadulle. Siellä tuli vastaan Pera-museo. Pera tarkoittaa toisella puolen muuten. Sultanahmetista katsoen Kultaisen Sarven lahden takana alue on tosiaan toisella puolella. Tätä ”uudempaa” kaupunginosaa kutsuttiin Peraksi. Tosin Perakin on nyt yli 2000 vuotta vanha, joten uutuuskin on suhteellista. Pera-museo sai minut takaisin kartalle. Sen jälkeen minun oli helppo johdattaa sakkimme Istiklal Caddesille. Istiklal Caddes on pitkä ja vilkas kävelykatu täynnä kauppoja ja ravintoloita. Katu on myös aika leveä. Keskellä katua kulki edestakaisin punainen vanhanajan raitiovaunu. Sen ainoa tehtävä on siirtää väkeä pitkin Istiklal Caddesia Taksim-aukion ja Tünelin välillä.
    Kesken matkanteon meille tuli nälkä. Kuinka ollakaan eräs sisäänheittäjä kaappasi meidät kalaravintolaansa. Saimme valita elävistä kaloista mitä söisimme. Sini oli ainoa rohkempi joka uskalsi ottaa kalaa. Valitsimme syötäväksi meribassin (Sea bass). Otimme alkupalaksi Mezen. Sekin oli kalapitoinen. Mezestä löytyi myös simpukoita, joihin oli laitettu jotain ryynejä lisä mausteeksi. Hyvää oli. Loppujen lopuksi saimme reissun parhaan ja makoisimman aterian. Mutta, kyllä se maksoikin. Hinnaksi tuli 390 liiraa. Totesin, että nyt pitää maksaa kortilla. Tarjoilija toi laskun ja kertoi automaattisesti lisänneensä siihen 10 prosentin palvelumaksun.
    Jatkoimme matkaa Istiklal Caddesilla. Lopulta vastaan tuli itse Taksim-aukio. Sää alkoi olla helteinen ja puhti hieman poissa, joten ei tuo Taksim niin ihmeelliseltä vaikuttanut kuin joku on antanut ymmärtää. Sini halusi ehdottomasti päästä Akmerkez-nimiseen ostoskeskukseen. Olimme selvittäneet jo etukäteen, että keskus sijaitsee Nispetiye metroaseman vieressä. Muuten näppärää, mutta jouduimme maksamaan 4 kertaa Jetoneilla matkamme, kun kohde sijaitsi 2 metrolinjan takana. Itse Akmerkez oli meille jonkin sortin pettymys. Se oli tosi uusi, kiiltävä ja iso ostoskeskus täynnä kalliita merkkiliikkeitä. Sinne päästäkseen reppumme läpivalaistiin. Pienen kinan jälkeen päästimme Sinin ja Tonyn kiertelemään. Titan kanssa menimme lopulta yläkertaan kahville odottelemaan. Kuinka ollakaan Siniltä tuli viesti, jos hänkin totesi saaneensa riittävästä Akmerkezistä. Niinpä pääsimme ihan kohtuu ajassa matkaamaan takaisin kohti keskustaa. Nispetiye oli niin pohjoisessa, ettei se näkynyt enää turistikartoissa.
    Palatessamme hyppäsimme pois Sishanen kohdalla. Älysin heti kysyä lähimmiltä vartijoilta, että mistä löytyy Tünel. Tünel on maailman toiseksi vanhin metrolinja. Vartijat neuvoivat nousemaan lähimmät portaat ylös. Sieltä Tünel löytyikin. Koska olimme edelleen hieman kireissä tunnelmissa, päätimme ottaa oluet lähimmästä baarista. Se helpotti. Matka jatkui tästä eteenpäin paremmalla fiiliksellä. Matkasimme siis Tünel-linjaa pitkin alas Karaköyhin eli Galata-sillan juureen. Tünel on vain vajaat 600 metriä pitkä, joten sen kyydissä ei kauan tarvinnut olla.
    Kävelimme Galata-sillan yläkantta pitkin alkumatkan. Keskellä kulki vilkas auto- ja raitiovaunuliikenne. Sillan laidat olivat täynnä silakantapaisten kalojen onkijoita. Yllättävän paljon he näyttivät saavan kaloja. Sillan puolen välin jälkeen vaihdoimme kulkumme alakannelle. Sieltä löytyi kerros täynnä kalaravintoloita. Ravintoloissa oli upeat terassit, joilla voi paistatella auringonvalossa kohti Eminönün vilkasta satamaa ja Soleimanin jättimäistä moskeijaa. Kuinka ollakaan ravintoloissa oli menossa happy our. Niinpä tilasimme noin 2 euron hintaiset oluet ja nautimme olostamme terassilla.
    Seuraavaksi päätimme vielä ehtiä Maustebasaariin. Basaarit kun sulkeutuvat auringonlaskun aikaan eli tässä tapauksessa noin klo 21. Ehdimme nippanappa paikalle ja niin pääsi Titta elementiinsä. Ostimme eräältä syyrialaiselta opiskelijalta parin kilon verran erilaisia mausteita kovan tinginnän kera.
    Palasimme raitiovaunulla Sultanahmetiin.
    11.6. torstai



    Uintiretki Prinssisaarille eli Kinaliada-saarelle.
    Heräsin aamuvirkkuna jo seitsemältä. Niinpä tsekkasin hotellin huonosti toimivan wifi-verkon kautta lautta-
    aikataulut Prinssisaarille. Hakusanat ”Kabatas Adalar” toivat heti oikean tuloksen. Heti päällimmäisenä hakutuloksena tuli laivayhtiö Sehirhatlarin aikataulu laivavuorolle, joka käy Prinssisaarilla. Muu porukka heräsi klo 8. Aamiaisen jälkeen pantiin menoksi ja toivottiin ehtivämme klo 10.30 lähtevään lauttavuoroon. Raitiovaunumatka Sultanahmetin pysäkiltä Kabatasiin kesti 15 minuuttia. Siellä menin ostamaan Jeton-automaatista laiva-jetonit. Niiden hinta oli 5 liiraa. Ehdimme kuin ehdimmekin klo 10.30 lähtevään laivaan. Seuraava laivavuoro olisi lähtenyt tunnin päästä. Laivamme kulki Kadiköyn kautta. Kadiköy on Aasian puoleisella rannalla. Sieltä jatkettiin Kinaliada-saarelle. Koko matka kesti hieman vajaan tunnin. Matkalla kohtasimme viulunsoittajan, joka lopetti yhtäkkiä ja katosi. Mitä lie säikähtänyt?
    Heti saarelle hypättyämme meidät koppasi otteeseensa ensimmäinen uimarannan pitäjä. Hän esitteli meille rantansa ja pyysi 10 liiraa per aikuinen aurinkotuolista vuokraa. Hän rantansa erikoisuus oli suolattoman veden suihku ja uima-asun vaihtokopit. Kävin tsekkaamassa hieman kauempana olevia rantoja. Sielläkin vuokrattiin aurinkotuoleja jopa 5 liiralla. Arvostimme kuitenkin suolattoman veden suihkua niin paljon, että palasimme ensimmäisen rannanpitäjän luo. Maksoimme tuolivuokran ja menimme uimaan. Tulipa ensimmäisen kerran heitettyä talviturkki Turkissa!
    Ensiuimisen jälkeen noudimme sekä juotavaa että syötävää noin 20 metrin päässä olevalta kioskilta ihan mielitekojemme mukaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten mikäpäs siinä oli aurinkorasvaa sivellessä, uidessa ja löhöillessä. Välillä läheisessä laiturissa kävi vuorolaiva, mutta emme antaneet sen häiritä. Oli oikein mukavaa olla hetki irti Istanbulin keskustan hektisestä elämästä.
    Kolmen tunnin jälkeen alkoi tuntua siltä, että auringonotto ja löhöily saa riittää. Katsoin taas laivareitin aikatauluja ja huomasin, että seuraava vuoro klo 14.40 kulkeekin suoraan Kabatasiin ilman Aasian laiturissa käyntiä. Sillä pääsimmekin nopeasti takaisin. Paluumatkalla Titan yllätti kengänkiillottaja. Vaikka hänellä oli jalassa vain remmisandaalit, halusi kengänkiillottja väen väkisin kiillottaa kengät. Säälistä annoimme hänelle 10 liiraa. Mutta se ei riittänyt. Seuraavaksi hän otti käsittelyyn Tonyn tennarit ja pesi ne hammasharjalla veden kanssa. Sen jälkeen siitäkin piti maksaa lisää 10 liiraa. Jälkeenpäin tulee mieleen, että tuollaiselle kaverille pitää olla heti alun perin todella tyly tai ainakin heti samantien on syytä juosta karkuun. Tuollainen väen vängällä palvelu muistuttaa läheisesti pientä ryöstöä.
    Satamaan tultua oli hieman repsahtanut olo, joten menimme suoraa päätä takaisin hotellille lepäämään. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että miksemme menneet kerran Kabatasissa ollessamme viereiseen Dolmabahcen palatsiin. Toisaalta ehkä parempi näin, sillä väsyneenä emme olisi kuitenkaan jaksaneet paneutua paikan hienouksiin paikan ansaitsemalla tavalla. Lepäsimme hotellilla ja rentouduimme pienellä parvekkeellamme katsellen ohikulkevia laivoja. Aurinkoakin riitti.
    Lopulta tuli mieleen, että tämähän on jo viimeinen iltamme Istanbulissa. Päätimme bongata vielä maanalaiset vesisäiliöt, joita kutsutaan myös nimillä Yerebatan Sarnici ja Basilica Sistern. Kävelimme taas Hagia Sofian viereen. Sieltä löytyi sisäänkäynti vesisäiliöille. Tulimme viime tipassa eli klo 18. Puoli seitsemältä koko paikka pannaan kiinni. Maanalaiset vesisäiliöt ovat oiva paikka vilvoitella helteen keskellä. Vaikka säiliöissä on tätä nykyä vain puolen metrin syvyydeltä vettä, siellä uiskenteli tosi isoja karpin sukuisia kaloja. Ne on sinne istutettu kuulemma näyttävyys-tarkoituksessa. Halki vesisäiliöiden oli tehty leveät kävelysillat. Siellä täällä oli infotauluja, joissa kerrottiin historiaa ja yksityiskohtia. Reitin perillä odotti 2 meduusan päätä. Meduusan päät olivat isoja kiviveistoksia, jotka on asetettu tahallaan toinen ylösalaisin ja toinen naama kyljelleen. Veistokset olivat isojen kivipilarien alimpia kiviä. Koko ajan vesisäiliöissä kuului rauhoittava turkkilainen musiikki.
    Kun tulimme ulos vesisäiliöistä meitä odotti joku turkkilainen kauppiaan apupoika, jonka Titta, Sini ja Tony olivat tavanneet eilispäivänä sillaikaa, kun oli päiväunilla. Apupoika johdatti meidät oitis omaan kauppaansa. Siellä katseltiin taas lautasia, kuppeja ja muuta lahjakrääsää. Kovan hintaisia olivat esimerkiksi kahvikupit. 25 liiraa eli yli 8 euroa kappaleelta. Lähdimme pois. Sen jälkeen kauppiaan apupoika keksi johdattaa meidät serkkunsa luo, joka puhui selvää suomea. Tosiaan, serkku löytyi ja kertoi asuneensa Vantaan Tikkurilassa. Hän puhui ummet ja lammet. Kerroimme ettei meillä ollut enää turkin rahaa jäljellä, joten lopulta he antoivan meidän mennä. Apupoikakin luovutti pettynyt ilme kasvoillaan.
    Tämä yllättävä kaupankäyntiseikkailu sekoitti pasmamme, joten hetki aikaa kävelimme ala- ja ylämäkiä ilman sen kummempaa ideaa. Koko ajan kuitenkin jotakuta pissatti, joten oli pakko alkaa etsiä ravintolaa. Menimme siis satunnaisen ravintolan luo ja meidät johdatettiin ravintolan perälle.
    Siellä oli vessa, jossa oli valaistuksena pelkkä kynttilä. Asian toimitettuamme ajattelimme kohteliaisuudesta ottaa jotain pientä ravintoloitsijalta. Kuinka ollakaan kaveri myönsi lopulta, että heillä on meneillään juuri nyt sähkökatkos. Niinpä totesimme, että taitaa paras olla jatkaa matkaa. No, ravintoloitsija ei suinkaan luovuttanut, vaan halusi johdattaa meidät ystävänsä ravintolaan. Niinpä kävelimme pari korttelia ja sieltähän löytyi toinen ravintola. Sieltä sitten tilasimme pienet kahvit baklavan kera. Meitä olisi pidetty täällä pidempäänkin, mutta saimme livahdettua eteenpäin. Heti seuraavassa kadunkulmassa tuli vastaan sisäänheittäjä, joka kertoi olevansa tarkka-ampuja Turkin armeijassa. Hänen suurin idolinsa oli Simo Häyhä. Simohan oli se kuuluisa tarkka-ampuja Suomen Talvisodassa 1939. Simo ampui todistetusti yli 500 venäläistä sotilasta tarkkuuskiväärillään ennen kuin sai itsekin osuman.
    Matka jatkui ja lopulta päätimme lähteä syömään viimeisen illan kunniaksi hieman paremmin. Hakuammuntaahan se oli, mutta aika läheltä hotelliamme löytyi Ocean7 –niminen ravintola, jossa oli 4. kerroksessa kattoterassi. Vessa oli vastaavasti kellarikerroksessa, joten kyllä niitä kapeita puurappusia riitti kavuttavaksi. Puuskutin kuin Galatan torniin saapuneena, kun kiipesin takaisin vessareissultani. Ruuat olivat hyvät ja tarjoilu oli näyttävää. Näkymä Bosporin-salmelle oli huikean hieno. Ainut huomauttamisen aihe oli, ettei heillä ollut makeampaa punaviiniä. Näin oli pakko tyytyä Efes-oluisiin. Tony yllätti meidät kaikki, kun sai eteensä tilaamansa annoksen. Kaikista lupauksista perehtyä paikallisiin ruokiin huolimatta poika pääsi kuittaamaan ”Perinteiset makkaraperunat, jess!” Tarjoilijakin nauroi, vaikkei mitään ymmärtänytkään. Tonyn ilme lienee kertonut kaiken.
    Ravintolalaskukin jäi ihan kohtuulliseksi, joten hyvillä mielin poistuimme kohti hotellia. No, olihan meidä ihan pakko vielä käydä moikkaamassa Cozy Gardenin Mehmet-niminen tarjoilija. Otettiin siellä Titan kanssa kahvikonjakit. Koska sen toimittaminen viipyi, ehdin jo väsähtää. Nippanappa jaksoi lopulta odottaa ja juoda paukun. Sitten poistuin hotellille nukkumaan. Titta, Sini ja Tony jäivät vielä yli 2 tunniksi sinne. Kello oli yli 2, kun he saapuivat hotellille nauraen.





    12.6. perjantai
    Matkaaminen kotiin klo 11 – 19.30.
    Aamuherätys oli tutusti klo 8. Aamiaisen jälkeen tehtiin huolellinen pakkaaminen. Huomasimme, että vielä on aikaa jäljellä, joten pyörähdimme viimeisen kerran kaupungilla. Ostimme nyt ne pakolliset kahvimukit Istanbulista hintaan 10 liiraa per muksa. Hotellin portieeri soitti meille taksin, jolla pääsimme lentokentälle. Lentokentällä tehtiin ihan ensimmäiseksi kaikkien matkatavaroiden läpivalaisu. Sen jälkeen päästiin tekemään check-in ja lähettämään matkalaukut ruumaan. Seuraavaksi tuli vastaan vielä käsimatkatavaroiden läpivalaisu. Vasta tämän jälkeen koitti taxfree-vyöhyke. Meidän oli ihan pakko sählätä jo tässä vaiheessa. Kävimme syömässä myös erittäin stressaavassa hälinäympäristössä hampurilaisaterian. Kun jatkoimme perille lähtöportille asti huomasimme tämän kaiken olleen ihan turhaa. Portin vierestä löytyi oikein rauhallinen baari, josta olisi saanut kaiken haluamansa ihan suomalaiseen rauhalliseen tyyliin. No, tuhlattiin kuitenkin ihan viimeiset Turkin liirat isoon 75cl olueeseen.
    Lento Suomeen sujui ihan hyvin. Viereen sattui suomalainen Rolls Roycen mies. Hän kertoi käyvänsä tekemässä haalarihommia ympäri maailmaa. Hän nimittäin ottaa käyttöön Rolls Roycen Rauman telakan tekemiä potkurijärjestelmiä. Ne voivat sijaita telakoilla tai vaikka öljyporauslautoilla Pohjanmerellä tai Meksikonlahdella. Titta ei ollut uskoa tarinoitamme. Kun tulimme tullin jälkeen ulos Helsingin lentokentällä, vastassa oli kuljettaja Rolls Royce –kyltin kanssa. Titta repesi hillittömään nauruun.
    Itse laitoin tekstarin Flyparkiin saapumisestamme. Sieltä tulikin taksi hakemaan meidät vastausviestissä luvatussa 10 minuutissa. Tuota pikaa olimmekin kotimatkalla. Kotona oltiin klo 19.30. Paluumatkalla ehdimme käymään myös ruokaostoksilla.
    Ilta menikin sitten hienosti sujunutta matkaa muistellessa ja Tonyn synttäreitä juhliessa.
    Hyväksi havaittuja asioita reissulta
    Majoituspaikan sijainnilla on väliä. On erittäin mukavaa, ettei tarvitse kulkea pitkiä matkoja nähtävyyksien ja majapaikan välillä. Matkustukseen käytetty aika on pois nähtävyyksistä, kokemuksista ja matkamiesten voimista.
    Turkish Airlines on huomattavasti laadukkaampi lentoyhtiö kuin Finnair. Palvelualttius, ruoka- ja juomatarjoilut olivat paljon parempia. Kaikilla oli omat tv-ruudut, josta seurata esimerkiksi lennon edistymistä. Tosin ne tökkivät hieman varsinkin paluumatkalla.
    Istanbulin julkinen liikenne eli metro ja raitsikat erittäin uudenaikainen ja laadukas. Missään muualla en ole vastaavaa kokenut.
    Flypark.fi on Suomessa ehdoton autojen parkkipaikka lomalaisille. Innokkaita nuoria kavereita hommissa. Ja homma sujuu.
    Majapaikan ehtii varata netin kautta myös viimetipassa. Tärkeintä on ensin päättää loma-ajankohta ja löytää sitten parhaimmat lennot.
    Majapaikkaa kannattaa ensin kartoittaa eBookersin tapaisten firmojen kautta. Sen jälkeen kannattaa katsella Google Mapsista seutua, jolta aikoo varata hotellin. Klikkailemalla hotellin nimiä pääsee niiden kotisivuille, josta voi pyytää tarjouksia haluamalleen loma-ajalle. Tosin kannattaa tarkoin verrata ennen päätöstä, josko eBookers tai Booking.com olisi sittenkin halvempi. Majapaikan valkkaaminen pitää ottaa tosissaan kuitenkin 2 viikkoa ennen paikan päälle menoa.
    Rahanvaihto
    Rahaa kannattaa vaihtaa kotimaassa vain ensimmäisen matkapäivän tarpeisiin. Sekin kannattaa tehdä Nordeassa omassa pankissa. Koska olemme avainasiakkaita, meiltä ei peritä vaihtopalkkiota.
    Turkin lentokentän myymälöissä kannattaa maksaa vain pyydetyssä valuutassa, sillä jos maksaa muulla kuin pyydetyllä valuutalla, sinulta peritään sievoiset valuutan vaihtokulut.